Kuvakuulumiset

Yli kaksi kuukautta vierähtää elämässä noin vain! Blogi on ollut hiljainen. Ehkäpä mä olen enemmän kuvia laittanut tuonne instagramiin vaikka sekin oli alkuun omalla ei-koskaan-listalla. :) Tässä muutama kuva viime aikojen tapahtumista.
Huomenna taas opiskeluviikon jälkeen töihin. Mitähän siellä kuuluikaan tehdä? :D

Pikkupalasia uudesta kodista.. :)

Asuntokaupoista on nyt aikaa reilu viikko. Muutamia tavaroita olen ehtinyt uuteen kotiin kiikuttaa, mutta eilen alkanut päivätyö vie toki osan ajasta sekin.. Onneksi uusi työ ja uusi koti sijaitsee samalla suunnalla, niin kulkeutuu kätevästi aina pari kassillista tavaraa. Kyllä sitä ihmeesti löytyykin. Aion pitää parin viikon kuluttua kotikirppiksen ja sitä jo innolla odotan! Samana päivänä on myös ravintolapäivä ja aion leipoa pari suolaista piirakkaa piipahtajille. :)

Tossa yläkuvassa keittiön ja olohuoneen välissä on vähän turha seinä josta olis kiva päästä eroon. Se onkin sitten vähän toinen juttu, miten käytännössä se tapahtuisi. No, ehkei se ole ihan akuutein asia ikinä..

Kaupanpäällisiin kuului kaksi tällaista nojatuolia.

Unelmieni kirjahylly kaupankylkiäisinä myös! Takana avautuu makuuhuone ja vaatehuone.

Ihan jees pikkulipasto!

Mulla on itsellä pyöreä pöytä ja pinnatuoleja. Myyjät jättivät asuntoon myös pöydän joka ilokseni paljastui jatkettavaksi. Nyt on sitten ompeluhuoneessa pöytä! Kyllä sellaista vaan olen odottanutkin kun 2 vuotta olen kankaita leikkaillut lattialla kontallaan.. :D

Jakkaratkin vielä keittiössä. Keittiössä on työtaso ikkunan edessä ja sen alle mahtuu nämä kaksi. :)

Ja kattokaas vielä, mitä retrokaakelit. :) Ooh!

Sellanen se koti sitten on. Lisää kuvia myöhemmin. :)

Hyvin meni!

Tein eilen asuntokaupat. Tai siis mitään oikeita kauppoja vielä ole tehty, mutta mun tarjous hyväksyttiin. Muutan tässä seuraavan 1,5kk aikana rivikolmioon. Odottakoon rintamamiestalo vielä hetken sitä, että olen "tosiaikuinen". Oma asunto on kuitenkin aika jees! Ja niin edullisesti kyllä lähti, että tästä en ainakaan tappiolle jää jos joskus eteenpäin myyn.
Nyt kuluu päiviä siinä kun siivoilee kaappeja yksi kerrallaan ja ihan kunnon otteella karsii sellaista, mitä ei haluaa tulevaan asuntoon viedä. Onhan siellä enemmän tilaa, kyllä, mutta tilaa pitää jättää myös tulevien haaveiden toteuttamiselle.
Purkutavarakirppiksestä tulee ehkäpä mun uusi ystäväni somessa. :) Vaikea kuvitella vielä, miltä tästä asunnosta lähteminen tuntuu. On tässä paljon hyvää ollut, mutta myös sellaista jonka perään vielä olen haikaillut. Oma sauna, oma piha ja semmosta. Nyt ne on ihan kulman takana jo.
Onnekas olo. :)

Tukholmanreissu

Poikettiin siskon kanssa Tukholmassa tuossa loppuviikolla. Oltiin matkanjärjestäjän kautta, jolta oli siis laivaliput sekä hotellimajoitus. Muuten seikkailtiin sitten omatoimisesti. Laiva oli ihan täynnä ja meidän hytti oli mitä ilmeisimmin vaihdettu 4 sängyn A-hytistä allergiaversioon, jossa oli puulattia, tosi avaraa ja sellaisella pikkukäytävällä, jossa ei ollut kuin pari-kolme hyttiä. Rauhallista siis oli. Ei käyty laivan yöelämässä vaan ladattiin akkuja aamun 5:30 -herätykseen sillä laiva saapui Tukholmaan klo 6. Eräästä blogista löytyi onneksi kuvalliset ohjeet siitä, miten satamasta kuljetaan metroasemalle. Toiseen suuntaan reitti on kyllä hyvinkin merkitty, mutta opasteet satamasta metrolle ovat olemattomat. No, onneksi jokunen muu oli samaa reittiä kulkemassa. Hotelli oli Clarion Amaranten, ihan kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Jätettiin aamuvarhaisella matkalaukut säilytykseen ja aloitettiin seikkailu kaupungilla. Hotelliin sisäänkirjausaika kun oli vasta klo 15.

Hotelli saa pisteet herkullisesta ja monipuolisesta aamupalasta. Huonekin oli ihan kelvollinen, joskin näkymä ikkunasta ei ollut kovin kummoinen (sisäpiha kivilaattakasoineen, jotakin remonttisälää.. ja hotellin muita ikkunoita sisäpihan toisilla reunoilla=) ja kattolamppua ei huoneessa ollut. Tavarasäilytys oli hyvä juttu eikä maksanut extraa. Palvelu muuten taas vähän vaihtelevaista. Sain aika hurjan ruokamyrkytyksen perjantai-iltapäivänä pizzeriassa ja vastaanotosta saadut neuvot lääkäristä, reitistä ja hätänumerosta olivat vähän sitä ja tätä. Kun esimerkiksi kysyttiin, mikä Ruotsissa on sellainen numero josta voi hälyttää apua jos akuutisti tarvitsee, kaksi töissä ollutta henkilöä alkoivat sitä keskenään pohtia ja papereista etsiä. Lopuksi lapulle kirjoitettiin numero paikalliseen terveysNEUVONTAAN, ei suinkaan hätänumeroa. Lapulle piirrettiin reitti 5min kävelymatkan päähän lääkärille, joka mitä ilmeisimmin oli respatädin hyvä ystävä. Kuinka ollakaan, lääkäri ei ollut paikalla kun olimme oikeaan paikkaan päässeet, mutta se on sitten toinen tarina. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Myrkytys tuli liian pitkään lämpimässä olleesta tonnikalasta, jota oli pizzassa. Oli sellainen setti, etten välitä heti kokea uudestaan mutta onneksi iltaan mennessä olo oli tasaantunut ja seuraava päivä sujui hyvin.

Kartalle oltiin merkitty paikkoja kirppareista. Niitä oli ihan mukava määrä parina päivänä kierrettäviksi. Myrorna ja Stadsmission -ketjun kippareita on aika monia Tukholmassa. Siistejä, hyvin järjesteltyjä paikkoja. Paljon vaatteita, astioita, kirjoja, liinavaatteita, leluja. Mukavia paikkoja ja suht kohtuullisin hinnoin. Arabian kannu ja muutama Riihimäen lasipullo olivat noin 20e/kpl yhdessä paikassa.

Yksi hyvä kangaskauppakin löytyi. Ohlssonstyger. Houkuttelevia puuvillakuoseja oli paljon. Mukaan lähti vihreätä sydänkangasta, samaa mustana sekä sitten sellaista hauskaa mittanauhapuuvillaa. :) Vähän jäi noi viikset ja huulet kaivelemaan mutta ehkä ensi kerralla sitten.. :) Metrihinta näissä oli noin kympin tienoilla.

Södermalmissa seikkailtiin lauantaina. Taas oli kartalle laitettu viisi kirpparia ja sitten poikettiin muuten kiinnostavilta vaikuttaviin puoteihin. Yksi Hemtexiä muistuttava sisustusliike kurkattiin ja sieltä löytyi alessa kiva pala mustavalkoista vahakangasta. Kyllä tämä jonkun askartelupöydän päälle päättyy sitten siellä tulevassa kodissa.

Monella kirpparilla oli omia kierrätyskasseja myytävänä parilla eurolla. Aikast kiva idea! Miksei tällaista ole Suomessakin?

Hotellin ovella oli mukava matto. Kiva reissu oli, joskin univelkaa jäi aika määrä ja se ruokashow tietty oli ikävä käänne. Kun joka ilta tuli valvottua lähemmäs puolta yötä, ei 5:30, 8:00 ja 6:30 herätykset ihan riittäneet kunnon yöunien saavuttamiseen.. Mulle sellainen 8-9h kun on hyvä määrä unta. :D

Muita positiivisia huomioita Tukholmasta:
- kioskeissa pikkusyötävät ja juotavat on huomattavasti halvempia kuin Suomessa
- torilla myytiin mansikoita noin eurolla puoli litraa
- mäkkärissä työntekijät päivystivät roskisten vieressä ja huolehtivat lajittelun kun heille ojensi tarjottimen
- metroverkosto on pop! Mihin vain pääsee ja helposti!
- englanninkielellä pärjää onneksi mainiosti, ruotsi kun on aika ruosteessa kun ei sitä ole tarvinnut missään käyttää
- omaan silmään katukuvassa oli huomattavasti vähemmän juopposakkia kuin vaikkapa Helsingissä


Aivan hyvä kaupunki!

Varaston tyhjennystä

Tai ehkä uusimista paremminkin. Haaremihousut on nyt uusin innostuksen kohteeni. Ai että niiden tekeminen on mukavaa. Mukava tarkoittaa tässä tapauksessa nopeaa. Noin puolessa tunnissa syntyy housut ja kangaspinot pienenee. Onpahan sitten vähän lisätilaa, minne asetella uusia aarteita. Kohta viikko kun olen päässyt viimeksi suosikkikirpparille ja jo alkaa kova hinku olla sinne. Jännä juttu, miten sitä kirppareistakin tulee niin koukuttava harrastus että tuo viikkokin erossa tuntuu jo aivan liian pitkältä ajalta. No, maanantaina aamuna olen valmis löytöihin. :)

Näitä myymällä Facebookin kautta olen koittanut vauhdilla saada kokoon asuntorahoja. Kävin katsomassa yhtä aika mieluistaa rivitaloasuntoa, jossa olisi tilaa myös ompeluhuoneelle. :) Siisti, mahdollisuuksia täynnä oleva pikkupiha, 80-90-lukuinen keittiö, hiljattain uusittu kylpyhuone ja sauna. Aikast unelmakämppä olisi se. Neuvottelut on hyvässä vauhdissa pankin kanssa. Paljon mielenkiintoisempaa olisi kyllä valita sisustuselementtejä kuin puhua rahasta. Korot ja muu tuntuu pakkopullalta tässä asian etenemisessä. :D No, lähipäivinä tai -viikkoina selviää, voinko tarjota asunnosta jotakin ja hyväksyykö myyvä taho sitä lainkaan. Jos hyvin käy, kirppisaarteiden sijaan blogi saattaa saada hieman kotinostetta. :)

On ilmoja pidellyt!

Saatiin kaverin kanssa idea, että Somerniemen juhannustorihan se on sitten koettava myyjän ominaisuudessa. Perinteisen lauantaitorin sijaan tämä olikin iltapäivätori torstaina klo 14-19. Pakattiin tavarat vähän ennen kuutta ja siihen mennessä sade ei ollut tauonnut kertaakaan. Ihmiset kiirehtivät sateenvarjoineen ostamaan etukäteen suunnittelemansa vihannekset ja marssivat takaisin autoihinsa. Kovin rahakas reissu tämä siis ei meille ollut, mutta saatiinpa sentään kotiintuomisiksi kunnon metrilakua! Ja paluumatkalla nähtiin pellolla kattohaikara! :) Se on aika vekkulinnäköinen otus!

Juhannuksen vietän kotikotona koiravahtina. Ei kovin riehakasta, mutta ihan mukavaa ja rentoa. Sisko oli seurana eilen illalla, juteltiin puolilleöin ja naureskeltiin jotakin uutta reality-ohjelmaa, olikohan nimeltään Älyttömät äidit. Kaipaan jo kovasti ompeluhommiin omaan kotiin. Kirppikseltä löytyi pari ihanaa kangasta taas ja ne pitäisi äkkiä päästä muuttamaan mekoiksi tai muuksi.

Ja hei muutakin huisia on tapahtunut -oon ollut ekaa kertaa ikinä asuntoesittelyssä. Ja siis ihan omistusasunnon! Ei se ihan niin uskomaton lukaali ollut kuin esittelykuvista olisi voinut päätellä. Ei tullut kauppoja vielä. Mutta taas yhtä kokemusta rikkaampi ja oikeastaan tuo asuntojen kiertely voi muodostua aika kivaksi harrastukseksi! Jännittäviä aikoja siis luvassa. Täytyykin mennä tästä Etuoveen tsekkailemaan tarjontaa, mitä on parin päivän aikana tullut.. :)

Hyvää juhannusta, säästä riippumatta!

Nappimarkkinat

Kesähän on sitä aikaa kun tehdään kaikkea, mistä on haaveiltu. Ja on aikaa esimerkiksi sellaseen perusteelliseen siivoiluun. Mä nautin kun saa ajan kanssa järjestellä kaikkea. Innostuin tuosta askartelunurkan raivauksesta ja aloin Dymolla merkitä peltipurkkeja että mitäs niissä sitten onkaan. Yhdessä purkissa on nappeja ja niitä on ennen säilytetty suolakurkkupurkissa. Siitäpä niihin olikin tarttunut oikein vahva etikanhaju, joka ei meinannut lähteä sitten millään.
No, yhtenä kesäisenä päivänä mä sitten löydän itseni pesemässä nappeja vadissa. Ei ole hulluudella rajaa. Tai siis sanokaa, että tekin ootte joskus pessy nappeja?
Ja mikä riemu siitä syntyykään kun kaataa viemäriin likavettä. Aika paljon napeistakin vaan lähti likaa. Juu-u. Että ei ollut turhaa hommaa. Nyt ne on tuossa kuivumassa ja laitan toivoni siihen, että jatkossa on vähän vähemmän etikkaiset tunnelmat.
Kyllä kotityöt vaan maistuu! :)

Vain kaksi kättä

On silkkaa sattumaa, mikäli et ole huomannut viime päivinä uutisointia Vain kaksi kättä -kampanjasta, joka vastustaa päiväkotien ryhmäkokojen kasvattamista. Yli 3-vuotiaita on tähän asti saanut yhtä aikuista kohti olla 7 kappaletta, uuden hallituksen oivalluksen myötä jatkossa 8. Yli 40 000 ihmistä on allekirjoittanut adressin täällä.

Yleensä esittelen blogissani kirppisaarteita, mutta nyt teen poikkeuksen ja kirjoitan työstäni. Tämä on se työ, johon tiesin haluavani jo noin 10 vuotta sitten. Olen siis lastentarhanopettaja ja tehnyt sitä työtä nyt 8 vuotta. Aina päiväkodeissa on ollut pieniä epäkohtia, joita olen hämmästellyt ja kyseenalaistanut, mutta tämän uusimman käänteen perusteluja en voi ymmärtää vaikka miten yrittäisin. On käsittämätöntä tehdä päätöksiä niiden pienten ihmisten puolesta ja kustannuksella, jotka itse eivät saa ääntään kuuluviin.

Kun joku on joskus kysynyt, miksi halusin päiväkotiin töihin, yksi vastaukseni oli se, että työhön saa vaikuttaa niin paljon itse. Omia vahvuuksia saa käyttää ja ihan hurjan hyvin pärjää ihan sillä, että on läsnä ja kiinnostunut lasten asioista. Nyt olen alkanut miettiä, kulkeeko raja kuitenkin jossakin? Pystynkö ihan todella tutustumaan kunnolla koko ajan suurenevaan joukkoon, miettimään tavoitteita jokaisen tulevalle vuodelle ja vanhempien kanssa käytävässä keskustelussa puhtaalla omatunnolla allekirjoittaa paperin ja todeta, että kyllä, näihin pyrimme todella! Mikäli subjektiivista päivähoito-oikeutta vielä rajoitetaan ja puolipäiväisten lasten osuus ryhmässä kasvaa, suunnitelmia on tehtävänä kolmisenkymmentä, ehkä enemmänkin. Puolipäiväinen lapsi on silti kokonainen. Pieni ihminen, joka toivottavasti saisi päiväkodista hyvät eväät koulutaipaleelle sekä myöhempään elämään.

Mä olen se, joka istuu hiekkalaatikon reunalla. Joku hämmästelee, että johan on helppoa rahaa. Mun työmoraaliini kuuluu nimenomaan se että lasten kanssa OLLAAN. Kun pihalla yleensä on enemmän tilaa tulla ja mennä, on paremmin aikaa istahtaa viereen ja jutella niidenkin kanssa jotka pienissä sisätiloissa kahdenkymmenen muun viipottaessa ympäriinsä eivät saa ääntään kuuluviin. Se pieni hetki hiekkalaatikolla saattaa olla ainoa 5-10-minuuttinen, mitä sen päivän aikana ehdin kyseisen lapsen kanssa viettää. Iltapäivisin haluan osata kertoa, kenen kanssa lapsi on leikkinyt ja mitä ja vaikkapa joku hauska tapaus päivän ajalta. "Hyvin on päivä mennyt" kuulostaa puolestaan omaan korvaani siltä, ettei lapsen päivästä tiedetä yksityiskohtia ja tuo on "helppo vastaus" kysymyksiin. Miten käy ryhmäkoon kasvaessa? Ehdinkö ihan todella päivän aikana kohdata jokaisen? Lapset tarvitsevat aikuista eri tavoin. Kaikki kuitenkin tarvitsevat. Eniten ääntä pitävät "koheltajat" tulevat huomioiduksi väistämättä, mutta ihan kaikki lapset nauttivat aikuisen huomiosta. On se sitten leikissä mukana olemista, viikonloppukuulumisten kertomista ja kuuntelemista, pieni hetki lautapelin äärellä tai ihan vain nopea halaus kesken siirtymätilanteen. Työstä tulee hyvä mieli kun tietää olevansa tarpeellinen.

Mutta entäpä taas kun tarvitsijoita on liikaa? Vain kaksi kättä -facebook-sivulla on asiaa hienosti kuvaavia piirustuksia ja valokuvia. Yksi lyö toista, toinen tarvii vessassa pyyhkimisapua, kolmas juoksee ympäriinsä rikkoen toisten leikkejä koska ei itse tiedä mitä tekisi, neljäs ei osaa kääntää housujaan oikein päin ja jumittuu istumaan lattialle, viides huutaa kovaan ääneen muuten vain koska hermostuu hälinästä ja metelistä ympärillään, kuudes pyytää leikkikaveriksi, seitsemännelle on tullut sormeen haava joka vaatisi laastarointia. Buddhan tyyneydellä koitat selviytyä tilanteesta toiseen ja hoet mielessäsi että "muista olla aikuinen". Tottakai tahtoisin olla pikkutyttöjen kahvikutsuilla, toki tahtoisin opetella yhdessä miten housunpuntti kääntyy, voisin ottaa yhden syliin ja miettiä niin kauan kuin tarve vaatii, mihin leikkiin seuraavaksi mentäisiin, hyödyllistä olisi myös ehtiä olla leikeissä mukana viemässä hommaa eteenpäin ettei sakki 3-vuotiaita vaeltelisi ympäri muiden leikkejä ja jättäisi omia leikkisotkuja jälkeensä. Karu totuus kuitenkin on, että ison osan lapsista on selviydyttävä monissa tilanteissa omillaan. Kun lähetän lapsia viemään välipalakärryä, on usein kyse siitä etten uskalla jättää vauhdikasta joukkoa vain yhden työntekijän valvottavaksi ja lähteä itse ryhmästä pois. Tiimityö tarkoittaa, että kaveria ei jätetä. Tiimityö on kääntöpuolelta myös sitä, että aamulla tervehditään, laitetaan väliovia kiinni ja asetutaan itse eri huoneisiin. Seuraavan kerran keskustellaan keskenämme hyvällä tuurilla aamu-ulkoilulla. Pienryhmiin jakautuminen alkaa jo heti siitä sekunnista kun aamun toinen työntekijä saapuu paikalle. Illalla soitellaan, että miten me oltiinkaan huomiselle mietitty tämä ja tämä asia. Hyväntekeväisyysminuutteja ja -tunteja on kertynyt sellainen määrä, ettei uskalla ajatellakaan. Niin, työaikana pitäisi kaikki saada selviksi, mutta on vaan päiviä ja tilanteita kun ei pysty. Eikä oma kantti anna myöten sille, että aamulla menisi työpaikalle vailla minkäänlaista visiota päivän kulusta.

Mä olen vannonut, että olen tässä työssä varmasti eläkeikään asti, koska olen nauttinut ammatista toisaalta hurjan paljon! Vielä en ole mieltäni muuttanut, mutta tulevaisuus muuttanee muotoaan. Jossain kohdin haaveilin omasta päiväkodista. Noin vuosi sitten asia tuli puheeksi muutaman kaverinkin kanssa. Viimeisen viikon uutisoinnin jälkeen ajatukset saavat entistä enemmän tuulta alleen. On niin monia asioita, mitä itse tekisin toisin ja mitä työssä arvostan. Jos olosuhteet ajetaan liian tiukoille, on vaan uskallettava lopulta hypätä pois kunnallisesta kierteestä ja lähteä sille omalle tielle. Yksityisiin päiväkoteihin on varmasti jonoa jatkossakin. Ja missä voisi säästää? Huonekalut, pelit ja lelut kirppareilta. Varainhankintaa pihakirppiksillä, mitkä lisäisivät parhaimmillaan vanhempienkin välistä yhteismeininkiä. Korjattaisiin rikkimenneitä leluja sen sijaan, että kaivetaan esiin Tevellan vihkoset uusien lelujen toivossa. Kutsuttaisiin vanhempia mukaan erilaisiin tapahtumiin, jotta he tutustuisivat toisiinsa ja lapset voisivat olla halutessaan yhdessä myös vapaa-ajalla.
_______

Ja siis esimerkiksi se yksi peli Tevellassa voi maksaa 30e. Kaksi peliä vastaakin jo lähes yhden ihmisen päivän palkkaa. Jos vaikkapa systeemi antaisi suosia kierrätystä, säästettäisiin rahaa aika monen päivän sijaisiin. Mutta säännöt on säännöt, sopimukset on sopimuksia. Ja arvokysymyksiähän nämä lopulta myös paljon on. Mun yksityisessä päiväkodissa leivottaisiin paljon itse ja kasvatettaisiin jotain pikkusyömistä. Leikkejä saisi jättää paikoilleen ja jatkaa seuraavana päivänä. Kaikkien kavereiden kanssa tulisi viettää ainakin pieni hetki, vaikka yhden pelin ajan. Tekemisessä vallitsisi kiireetön ilmapiiri ja aikuiset olisivat motivoituneita. Leivän saisi syödä vaikka samalla lounaan kanssa (wow!), ruokapöydässä olisi lupa ja suotavaakin keskustella. Ystävällisyyteen ja yhdessä tekemiseen kannustettaisiin. Ja uskon, että lähes kaiken askartelu- ym. materiaalin saisi lahjoituksina kun vain kyselee oikeilta foorumeilta. :)

Mitä enemmän tätä kirjoitan ja aktiivisesti mietin, sitä enemmän mulle tulee tunne että kunnallinen puoli ei ehkä kuitenkaan lopulta ole se mun paikka. Katsotaan nyt vuosi, ehkä muutamakin. Mulla on vain niin kovin vahva näkemys siitä, miten asioiden "pitäisi olla" ja miten haluaisin niiden olevan. Todellisuus on menossa vauhdilla eri suuntaan.

Jäädään kuulolle. Tämä asia ei jää tähän. Tämä on jotain, minkä vuoksi pitää meteliä. Lapset ansaitsevat parasta ja meidän aikuisten on syytä se heille myös antaa.

Ykstoista totuutta.

http://tanni-kotipellolla.blogspot.fi/ Sieltäpä pompsahti yksi haaste jo aikoja sitten. Tässäpä vastauksia kysymyksiin:

1.Millainen olisi mielestäsi täydellinen päivä?

No ensinnäkin mä heräisin siellä unelmieni rintamamiestalossa. Aurinko paistais ja aamiaisen vois syödä ulkona. Sitten mulla olis koira ja sen kanssa kävisin lenkillä lähimetsässä tai -pelloilla. Sitten mä lähtisin kirppikselle jonkun hyvän ystävän kanssa ja löytäisin kasan uskomattomia retrokankaita tosi halvalla. En tietenkään ompelis niistä heti mitään vaan ihailisin pitkän tovin. Niin ja mulla olis tietty myös ompeluhuone sellasen ison liinavaatekaapin kera. Ooh! No mutta, aarteet sikseen. Koska päivää olisi jäljellä vielä vaikka ja kuinka, ohjelmaan voisi kuulua myöskin pieni patikointireissu johonkin puistoon ja ehkä nuotioruuat siellä. Tämä suunnitelma sisältäisi siis myös jonkun toisen ihmisen. Sitten mulla vois olla pihassa riippumatto, missä olis kiva lueskella vähän kirjaa. Ja asuisin tietty lähellä jotakin järveä tai merta niin että illan vois istuskella laiturilla viinilasin kera. Aijai! 

 
2.Milloin lauloit viimeksi itseksesi?

Se tapahtuu niin kovin huomaamatta, mutta luullakseni tänään. Usein laulan autolla töistä kotiin ajellessa. Välillä lastenlauluja, välillä muuta. 

 3.Entäs koska nauroit oikein sydämen pohjasta?

Kyllä se viikon sisään on varmasti ollut. 

 

4. Jos saisit elää 90-vuotiaaksi asti niin, että käytössäsi olisi viimeiset 60 vuotta joko 30-vuotiaan mieli tai 30-vuotiaan kroppa, kumman valitsisit?

Mielen kuissit. 

 

5.Jos saisit herätä huomenna jonkin uuden kyvyn tai ominaisuuden kanssa, minkä valitsisit? 

Olisin armollisempi itselleni. Ei tarttis ihan niin paljon yrittää aina suorittaa ja saada aikaiseksi. Voisi ihan vaan olla ja hengittää. Tyytyä siihen mitä on ja todeta, että se riittää ihan varmasti. 

 

6.Onko jotain, jonka tekemisestä olet unelmoinut pitkään?

 

No se rintamamiestalo on nyt ollut mielessä useamman vuoden. 

7. Miksi et ole toteuttanut unelmaa?

Yksi syy on raha. Kun lainalle ei ole takaajaa, 10% itse säästettävä summa ei ole kertynyt ihan hetkessä, etenkin kun itse hoitaa kaikki omat kulunsa. Sitten olen jotenkin ajatellut, etten muka voisi ostaa asuntoa kun asun itsekseni. Sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että mitä hulluutta. Jotkut lyhentää asuntolainaa kerrostalokaksiossa. Jos mun unelma on se vanha talo niin sellaiseenhan minä muutan. :) Ei elämästä ikinä tiedä, että montako vuotta mulla on aikaa kaikkia unelmiani kohti kulkea. Sanoista tekoihin siis mitä pikimmiten. Kyllä elämä järjestää parhain päin. 

 

 8. Mikä on sellainen asia, mistä ei mielestäsi saa vitsailla?

 

Sairaudet ja vammat. Ihmisten erilaisuus noin yleensäkin. Mä uskon, että erilaiset (tiedätte, mitä tarkoitan) ihmiset on täällä opettamassa meille paremmat kortit elämässä saaneille jotakin. On se sitten suvaitsevaisuutta, oman elämän arvostamista, hetkessä elämisen tärkeyttä, mitä vain. 

9 . Jos saisit valita kenet tahansa, kenet haluaisit päivällisseuraksi?

 

No mitäs hullua. Jonkun mukavan ja komean miehen tietysti! :D

10. Mitä ruokaa silloin haluaisit syödä?

Jos oltais ihan sattumalta vaikka Rossossa syömässä niin ihan intsin hyvää pizzaa oli sellanen missä oli kylmäsavulohta, paahdettua tomaattia, sipulia ja tuoretta mozzarellaa. Jukranviti että oli maukasta! 

11.Minkä kysymyksen olisit halunnut minun esittävän?

Aivan hyvät oli kysymykset. :)

Samat kysymykset saa napata itselleen ken tahtoo. :) 

Puhalluskukkia

Kuva on tältä aamulta kun kävelin peltotietä aamulla koiran kanssa. Olin yötä lapsuudenkodissa ja siellä kyllä aina mieli lepää. Ilma tuoksui kesältä. Koivunlehdet oli kasvaneet jo isoiksi. Osa voikukista oli muuttunut jo "puhalluskukiksi". Aurinko paistoi ja olo oli mainio. :) Kotipihassa kukoisti narsissit, joiden sipuleita iskä istutti isänpäivän tienoilla salatehtävänään. Suunnilleen äitienpäivän aikoihin niitä alkoi nousta maasta. Iskä katselee pilvenreunalta, miten kotitalon pihassa on kaunista. :)

Ohjelmassa tänään oli siskon ja siskontytön synttärit ja lähdin ajelemaan sen verran ajoissa, että ehdin yhdelle kirpparille ennen. Muutama pikkulöytö piti kiikuttaa autoon. Kukaan ei ikinä aavista mitä löysin! ;) Ekat haarapääskyt tuli myös bongattua tänään. Juhlilla oli mukavaa. Sisko oli tehnyt hyviä leipomuksia ja 3-vuotiaan sankarin kanssa lauleltiin ja leikittiin läpi Pikkuiset kultakalat, Tule ystäväksi näin, Viisi pientä ankkaa ja Tossu ja sukka. Ihan tehokas pikkumuskari. :)

Elämässä on taas kohta uusien tuulien aika. Viikko jäljellä töitä ja taas pitää hyvästellä pieniä ja isoja tärkeitä. Tiedän, ettei kyynelittä selvitä. Tiukkoja paikkoja noi heipat. Päivät sisältää kuitenkin paljon hyviä hetkiä ja tykkäämistä. Vuoden aikana on myös oppinut sen, että opittavaa on vielä edelleen. Syksyllä työn ohessa alkaa opinnot varhaiserityisopettajaksi. Odotan sitä jo suurella innolla! Aikuisia koulukavereita, mielenkiintoisia luentoja, asumista opiskelukaupungissa aina lyhyitä aikoja kerrallaan. Enpä aavistanut tätä tulevaksi vuosi sitten. Mitähän elämällä vielä on tarjota? On se jännä juttu.

Taivas on sininen ja oon valmis lentämään niinku "puhalluskukat". :)

Nelkyt metriä.

Juu. Löytyi tuossa yks päivä tapettia kohtuullinen määrä kirppikseltä. En olekaan tätä vielä esitellyt täällä, muualla kylläkin. Niin oli ihanaa että! Alkuun mietin että päällystän vaiks just jotaki säilytyslaatikoita yhdellä rullalla mutta KUN HALVALLA SAI, niin lähti sitten mukaan kaikki hyllyssä olleet neljä.

Tylsäksi ei hamstraajan elämä käy. Tapetti on, omistusasuntoa ei.

Ylläriposti!

Tänään posti toi sekä ihania turkooseja kukkatarroja että ylläripostin. Osoite oli kirjoitettu isolla fontilla, joka peitti melkein koko kuoren. Mietin kuumeisesti mitä olen tilannut, vaan en keksinyt. Tunnustelu ei tuottanut tulosta sekään vaan ihan yhtä pihalla olin sittenkin.
No, avasin kuoren ja sisältä paljastui seuraavaa:

Pari Clipperpakkausta ja artikkeli "Keräilijän aarrekaappi".

Lähettäjän arvasin hetken pohtimisen jälkeen. Kylläpä vain tuli hyvä mieli. :) Ja hei paperipostia!!

Sinisessä siivessä punaista. Mitä?

Nyt on maailman kirjat sekaisin jos tulkinta tehdään sen perusteella, mitä mä vappuna löysin. Kävipä sellainen hassu sattumusten sarja että yks kaverini kyseli multa yhtä kasvatusalan kirjaa lainaksi. Mulla ei sitä ollut eikä paikallisissa kirjastoissakaan, mutta työkaverin jemmasta löytyi. Kiikutin kaverille sitten kirjasta pari kaipaamaansa kopiota kun nähtiin tuolla kotiseudulla ja sepä keksi kysyä haluisinko lähteä katsomaan yhtä meidän kotikunnan kirppistä, jossa oli justiinsa avajaiset eilen. Piharakennus ja vähän muutakin ääriään myöten täynnä rompetta. Sellainen varmaan seittemänkymppinen pariskunta sitä kirppistä puuhaa eläkepäiviensä ratoksi.

Lähdettiin sitten seikkailuun ja... (pahoittelut että kuvien järjestys on nyt hiukan hassu ja tarina pomppaa toiseen.. :D)

Keskustan Fidassa poikkesin tänään kun oli vaihtarit sovittu siihen ihan viereen. Kontissakin kävin kun vein 2 jätesäkillistä lahjoitustavaraa. Vasemmanpuoleinen verho maksoi vähän vajaa 2e. Tulee muuttumaan lapasiksi. Alaoikealla kolmen euron isohko kangas.

Kotipihassa oli fasaanien kevätmeininkiä. On se vaan komeen näkönen lintu! Mutta miksi yhdellä kukolla pitää olla oikea kanahaaremi? Pääsin todistamaan kahden kukon kahakkaakin kun tsekkailivat kummalle kanat kuuluis. Eikö nekin vois vaan päästä sopuun että ota sää yks ja mää otan toisen. Mut ei.

Kotipihaan oli ilmestynyt vuokkoja. Sinivuokkojakin on alkanut sinne hiukan levitä kun joku juurakko on tuotu muutamia vuosia sitten.

No sitten niitä kotikyläkirppiksen löytöjä. Ensinnäkin takana oleva turkoosi verho. Sarviksen keltainen muki ja punainen kulho. Italialainen leipäkori. Kotona on vielä kuivumassa pyykin jäljiltä ruskea lakana jossa valkoisia koukeroita. Iso rulla "hintalapputarroja" löytyi myös sieltä. Hinta niille kaikille (eli muki, kulho, 2 kangasta, tarrat ja leipäkori) oli yhteensä 5e. :D Kävin ensin tiedustelemassa ton punasen kulhon hintaa erikseen ja mies vastas että "nolla pilkku viiskymmentä vaikka ja taitaa siinäki olla puolet liikaa". Ei ole ihan muovikippojen erityisyys kiiriny tonne maaseudulle.

Posliinikulhon otin mukaan Kontista 0,50e:lla. Kodintekstiilit ja astiat kun on siellä tällä viikolla olleet puoleen hintaan.

Että se oli sitten semmonen kirppisseikkailu. Saa nähdä jos huomenna vielä keksii lähteä johonkin. Onpahan vaan ollut mukavaa taas. :)

Tiättekö tämän?

Kangashamsterin elämä.
Osuin silmiin tuolla sosiaalisen median eräällä sivustolla tällainen kuva enkä tiennyt, pitäiskö itkeä vai nauraa. Niin osuvaa oli. No, nauroin kyllä.
Onhan tässä niin paljon perää, ettei todeksi voi uskoa. Halvalla saadut on ehdottomasti isoin kategoria mun kangasjemmoissa eikä pahasti kakkoseksi jää tuokaan että niin on nättiä ettei voi ehkä ikinä käyttää. :D
Mä menin taas eilen kantamaan uusia kankaita sylillisen kotiin, koska olihan ne vaan taas ihania.

Se sylillinen piti sisällään tämmösiä. Sinistä kukkapuuvillaa oli varmaan lähemmäs viis metriä ja ihan iskemätöntä. Mustanruskeetaki oli kahden mekon verran. Siniset pikkulinnut oli jotain vähän fleecen tuntuista, pehmoista josta vois tehdä vauvantumppuja. Hevoset oli pussilakanoissa ja tyynyliinoissa. Luki lapussa että Made in Portugal mut eiks Suomessaki oo joku vähän vastaava kuosi? En kyllä tiiä mikä ja kenen..? Ikean? Nanson? Jaa-a. Jotenkin tutunnäköstä kyllä ja väittäsin nähneeni myös jossain toisessa värissä. Alimmainen ruskeasävyinen pala oli Marjatta Metsovaaran joku kuosi, missä oli isot kukat. Ei kovin iso pala mutta taas puolikkaan mekon kokoinen. Kaikki nämä yhteensä oli alle 20e. Kyllä, ehdottoman elintärkeitä hankintoja. ;)