sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kotivisiitti

Kuukauden tauon jälkeen maaseudun rauhassa. :) Telttailukausi tuli avattua partioretken merkeissä. Helmikuiseen lumikuoppayöpymiseen nähden nyt oli oikeinkin miellyttävät yölämpötilat! Muutenkin ilmat suosi ja fiilis oli korkealla. Partiokokouksessa popsittiin urakalla jäätelöä ja suunniteltiin hyviä juttuja.

Kotona innostuin pyytämään isää mukaan piharakennuksiin "aarrekierrokselle". Meidän kotipaikka on rakennettu 1800-luvun lopussa enkä oikeastaan ikinä ole tiluksia katsellut sillä silmällä, että mitä aarteita sieltä löytyisi. Nyt tehtiin kierros ja ai että! Tarvii joku toinen kerta ottaa kuvia mutta olihan siellä vaikka mitä! Isoja puusaaveja, reilut 10 pärekoppaa, vanhoja lasipulloja, 60-70-luvun sanomalehtiä joissa oli huvittavia mainoksia mm. heleällä helistyksellä herättävästä kellosta, vanhoja ikkunoita, hyvään ikään ehtineitä tiiliä jne. Samalla käytiin läpi talon ja tavaroiden historiaa. Oli mielenkiintoista!

Jos jollakin on tarvetta puutappiliitoksilla kiinnitetyille ikkunoille niin muutamia olis kaupan sopuhintaan. :) Kymmenissä vuosissa niiden pokiin on kertynyt aika määrä likaa. Yhdelle näytin tänään hiukan juuriharjaa ja paljastuuhan sieltä ihan kaunista puunväriä.





Mä alan koko ajan enemmän ja enemmän nauttia maalla olemisesta. Mä tykkään tilasta, omasta rauhasta, puutarhasta, vanhan ajan hengestä. :)

Äiti sanoi tänään ostaneensa jonkun Novitan kesälehden ja ajatellut että siellä olisi ollut enemmän neulontajuttuja. No, koko lehti olikin pääosin virkkausta ja äiti kyseli josko haluisin lahjoittaa sen jollekin. Selasin läpi ja vastaan tuli isoäidinneliön ohje. Jepjep, olen virkannut hiirenhäntää ja sitten työn ja tuskan jälkeen opiston kurssilla sain pari tölkkiklipsua kiinnitettyä yhteen. Halusin kokeilla, vaikka jo heti alkuun huokailin suurieleisesti että mitähän tästä tulee. Ensimmäinen kompastuskivi oli heti virkkaussanasto. Montako kertaa sitä koukkua nyt pitää kieputtaa langan ympäri ja monenko silmukan läpi pujottaa..! Niin näytti ohje näppärältä lehdessä..
 

 
Alku meni ihan mukavasti, hetkeä myöhemmin mukavuus oli muisto vain. Ihan vielä en osaa analysoida missä meni vikaan mutta ei tästä nyt vielä aleta tilkkupeittoa rakentaa.. Sitten kun mä osaan homman niin teen puuvillalangasta ruudun, kiinnitän sen vetskaripussiin ja komiaa on. Tämä tapahtuu arviolta tuossa vuonna 2023.. :)
 


2 kommenttia:

  1. Mä olen kans jo useampaan kertaan yrittänyt vääntää edes yhtä isoäidinneliötä, viimeksi äitini opastuksella, mutta ei...se on minulle jonkinlaista avaruustiedettä. Ei onnistu, niin ei onnistu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos vaikka käviskin sellainen tuuri että onnistuisi tekemään yhden ruudun oikein niin ei ole mitenkään sanottua että seuraavat menis oikein.. Niin kovin usein ne onnistumiset käsityörintamalla on kertaluontoisia. :D

      Poista