9kg vaatteita roskiin

Suomalaisten halpatuontivaatteet kertyvät kaatopaikoille, oli nettiuutisen otsikko jota ei voinut jättää sivuuttamatta.

"Kuluttajat heittävät pois vuosittain 70–80 miljoonaa kiloa tekstiilejä. Suomalaista kohden se tekee noin neljätoista kiloa.

Määrästä yli yhdeksän kiloa heitetään roskiin ja alle viisi lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Suurin osa tekstiileistä päätyy siis kaatopaikalle ja pieni osa polttoon."

Uutisen kokonaisuudessaan voit lukea täältä. Siis oikeasti -9 kiloa roskikseen?! Ja vielä joka vuosi?! Eikä kyse edes ole minkään suurperheen vaatehävikistä vaan yksittäisen ihmisen, kuten minun.

Kerronpa oman tarinani suhteesta vaatteisiin. Lapsuudenkodissa asuessa vaatteet ostettiin aina kaupasta, pieneksi jääneet periytyi suurin osa pikkusiskoille. Sen jälkeen en tiedä, mitä niille tapahtui. Kun muutin omilleni, aloin ymmärtää etteivät vaatteet ole ihan ilmaisia ja esimerkiksi takin hankinta lohkaisee aika ison osan opintotuesta. Kirpparit alkoi kiinnostaa ja omaan vaatekaappiin kulkeutua löytöjä sieltä. Oman myyntipöydän vuokraaminen oli säännöllistä sekin. Helsingissä mun kodin lähellä oli Uffin laatikko, jonne päätyi kassi jos toinenkin. Samoin pelastusarmeijan kirppikselle lahjoitin muuton kynnyksellä pari kassia vaatetta.

Tällä hetkellä mun vaatteet on pääosin kirppareilta. Turkoosi sammaritakki on yksi lemppareista -maksoi aikanaan vitosen. Kukalliset tennarit 4e, siniset korkkarit 2e. T-paitoja, huppareita, neulepuseroita, farkkuja, kaulahuiveja, hameita, mekkoja. Niistä lemppareista vois tehdä oman postauksensa! :) Käytännössä vois sanoa että kaupasta hankin vain aluskamppeet, legginsit ja perustrikoopaidat, muu löytyy kirppareilta.

Joululomalla kotikotona oleskelin verkkareissa, jotka on ajalta jolloin asuin vielä kotona. Mahtoiko jossakin yläasteaikaisessa valokuvassa mulla olla ne päällä.. Eli mitäs tuosta nyt olis, 14 vuotta? Oli lähes kauhistuttavaa huomata, että niistä alkaa jo paikoin päivä paistaa läpi. Kun vaate on mieluinen, ei sen kanssa ajan kulua huomaa.

 

Hippitopin ikä on noin 8v. Jos oma ikä ei kohta enää salli tuollaiseen pukeutumista niin ainakin yöpaitana on vallan hyvä!

Hameen ikä 9 vuotta. Ostin aikanaan Italianreissulta ja oli monta vuotta etten osannut pukeutua hameisiin. Nyt kun olen löytänyt sisäisen hameintoilijani, ei tuosta luovuta hetkessä!

Äitin tekemät villasukat, noin ajalta jolloin muutin pois kotoa. Elikkä 2003 -tienoilla. Olen JOPA opetellut parsimaan villasukan kun tykkään noista niin kovasti. Laskin äkkiä että laatikossa mulla on 18 paria villiksiä, joten ei niistä varsinaista pulaa ole, mutta enpä ole valmis noista luopumaankaan. ;)

Ymmärrän ihmisiä, jotka ei koe omakseen kirpparihankintoja vaatteiden suhteen. Ajatus toisten käyttämistä kuteista tuntuu vieraalta. Moni myös aattelee ettei viitsi viedä myyntiinkään kun ei vanhoista rytkyistä kukaan juuri mitään maksakaan. Onko lopulta tavoite rikastua vai laittaa kiertoon itselle tarpeeton? Helsingissä Valtterin kirpputorilla (ihana!!) nuoret kauppaa h&m-kuteita 50snt/kappale. Pöydässä iso pino, ihmisiä jonottaa että pääsee tonkimaan. Kauppa käy ja ostaja ja myyjä hymyilevät kumpikin. Viimeisen tunnin aikana loput myydään hinnalla millä hyvänsä ja annetaan kaupanpäällisiä. Kirpparin sulkeutumisen jälkeen pihassa on ihmisiä polkupyörineen ja kasseineen. Muutama myyjä jättää pihaan laatikollisen myymättä jäänyttä vaatetta, jotka häviävät hetkessä -ilmaiseksi. Yksi pitää itse, toinen vie tuttavalleen, kolmas leikkaa matonkuteeksi tai pesurätiksi. Kukin tavallaan, kierrätysaatetta kunnioittaen. :)

Kun seuraavan kerran olet heittämässä jotakin pois, lupaathan miettiä, voisiko joku vielä käyttää sitä tavalla tai toisella?
Ja pee äs: Facebookissa on yksi hyvä ryhmä meille intoilijoille -
materiaalitori kierrättäjille :) Olen puhunut.