keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ajatuksen voimako?

Joulukuun viimeisenä päivänä 2011 istuttiin ystäväni kanssa Ylläksellä mökissä ja listattiin uuden vuoden lupauksia. Mieli ei tehnyt yöelämään vaan collareissa ja villasukissa viinilasin ääressä pohdittiin, miten vuodesta 2012 tulis paras ikinä.

Nyt, noin 10kk myöhemmin on aika jännä lukea listaa ja yllättyä -positiivisesti.

AION HARRASTAA ENEMMÄN KÄDENTAITOJA JA MYYDÄ TUOTOKSIA FACEBOOKISSA.
Facebookin kautta en oo kaupitellut mitään, mutta olenpahan hyvinkin innostunu puuhaamaan nyt loppuvuodesta noitten juttujen parissa ja ilmottautunu kahden päivän joulumyyjäisiin. Eilen sain vielä vihiä yhdestä joulukaupasta, jonne voisi viedä myyntiin tuotteita ja jopa halutessaan olla päivän tai muutaman myyntihommissakin! Mainiota!

AION TEHDÄ KODISTA VIIHTYISÄN JA LAITTAA VANHAN JA TYLSÄN KIERTOON
Tämäpä kätevästi tapahtui tuossa kesällä muuton ohessa. Huonekaluja lähti vaikka ja kuinka. Hyvä niin. Ikean huonekalut sai vihdoin kyytiä -joskin täällä uudessa, osittain kalustetussa kämpässä niitä sitten olikin taas vastassa.. Kirpparilla olin myymässä kahtena päivänä kesällä ja laitoin Hgin taloyhtiön roskiskatokseen lapun että sitä ja tätä saa noutaa ilmaiseksi pois.

AION MUUTTAA TAMPEREELLE JA SAADA KIVAN TYÖPAIKAN
Maaliskuussa mä julkistin suuren uutisen entisessä työpaikassa. Toki siitä olin vihjaillu jo vähän aiemmin mutta maaliskuun lopussa sen sitten kajautin kaikille. Huhtikuun 20. päivä otin töistä palkatonta lomaa ja ajelin Nokialle kahteen työhaastatteluun. Matkalla haastattelusta vanhempien luo vkolopun viettoon, soittelin vastaanottavani toisen paikoista. Muutamaa päivää myöhemmin soiteltiin myös toisesta, että olisin valittu hommiin. Valintani oli hyvä ja oikea. Ja miten koomista on se, etten edes hakenut suoraan paikkaan, johon lopulta päädyin töihin. Toukokuussa kävin asuntonäytössä Tampereella. Laitoin tyynyn alle lapun "pvm x, vastaanota asunto, osoite x" Kyseisenä päivänä välittäjä soitti klo 20:45 ja kertoi, että asunto oli mun. Heinäkuun tokana päivänä kävin noutamassa avaimen ja allekirjottamassa vuokrasopimuksen. Heinäkuun yhdeksäntenä olin tamperelainen. Elämässä kaikki hyvin.

ALOITAN MUUTON MYÖTÄ AINAKIN YHDEN UUDEN HARRASTUKSEN TAI OSALLISTUN JOLLEKIN KURSSILLE
Yksi uusista työkavereistani kysyi mukaan pieneen lauluporukkaan. Minähän menin. Ilmottauduin myös työväenopiston parille kurssille. Pikkuompelua kolmena arki-iltana ja sitten yhden vkolopun joulukoristekurssi. Marraskuussa ovat kaikki -ensi viikon torstaina eka ompelukurssi. Tarviikin katella valmiiksi mitä omia kankaita sinne vie mukanaan!

TAPAAN KAVEREITA USEAMMIN JA SPONTAANIMMIN
Oon asunu tässä nyt aika tarkalleen 4kk (niinkö vähän vasta?!) ja laskujeni mukaan mulla on käyny tässä vieraita 14 (siis nel-jä-tois-ta!) Kävikö mulla Helsingissä viiden vuoden aikana yhteensä tollasta määrää väkeä kylässä? Onko se sijainti vai se, että viihdyn täällä niin kovin paljon paremmin että ihan tällä "elämänintoilulla" houkutan ihmisiä poikkeemaan.. :) En tiedä. Mutta hyvä näin!

EN SYÖ PUNAISTA LIHAA
Tämä meininki on jatkunut myös tämän vuoden. Pian siis 2 vuotta täynnä. En usko että koskaan palaan enää jauhelihojen ja makkaroiden pariin. Aivan hyvä ja kiva valinta on tämä. Kylmäsavulohikastike, fetasalaatti ja kasvismunakas on nykyiset hitit. Oon myöskin enemmän hankkinu luomujuttuja ja ilokseni huomannu, että niitä alkaa aika hyvin kaupoissa ollakin -koko ajan enemmän!

SIIVOUSINTOILEN SITEN, ETTÄ ASUNTO OLIS PÖLYTÖN
Hehheh.. Mitäs tähän kommentois. Idea lähti siis pölyallergian toteamisesta. Mutta kun mun suosikkihommiin ei vaan kuulu imurointi tai lattianpesu. Ei nyt eikä kai koskaan. :D

AION OLLA TYYTYVÄINEN ELÄMÄÄNI
Ja olen ollutkin. Hyviä asioita on tähän vuoteen mahtunut. Paljon on muuttunu elämässä. Oon ilonen siitä, että rohkeus on riittäny näihin hyppyihin tuntemattomaan. :)

Saman ystävän kanssa tavataan jälleen vuodenvaihteessa ja tehdään listoja seuraavalle vuodelle. Miksi lupausten pitäis olla aina jostakin pahasta tavasta irtipääsemistä tms? Paljon motivoivampaa on tehdä lupaukset miettien, millaista haluaisi elämänsä olevan. Näitä ajatuksia kun säännöllisesti mielessään pyörittelee, niistä tulee väistämättä jossain kohdin itseään toteuttavia.

Olen puhunut.
Unelmia kohti!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti